Eläimen kivun ja epämukavuuden tunnistaminen on yksi keskeinen asia, jota eläintenkouluttajana ja koiranomistajana täytyy jatkuvasti harjoitella.
Koen, että edelleen liian usein käyttäytymisen “ongelmaa” lähdetään ratkomaan vain koulutuksella, vaikka taustalla voikin olla hyvinvointiin tai terveyteen liittyvä ongelma. Jos koiralla on hankala olla, se ilmentää sitä käyttäytymisellään - eihän koiralla ole muita keinoja kertoa olostaan.
Vaikka valmennan nykyään pääasiassa harrastuslajia, hyvinvoinnin tarkastelu on edelleen olennainen osa työtäni.
Kyselen asiakkaiden kuulumisia ja arvostan sitä, että koiran tilanteesta sekä arjen tai käyttäytymisen muutoksista kerrotaan avoimesti. Näitä asioita ei välttämättä pystytä ratkomaan nosework-treenien aikana, mutta pyrin ohjaamaan asiakkaita eteenpäin esimerkiksi eläinlääkärille, fysioterapeutille tai hierojalle tilanteen mukaan. Välillä päädytään ottamaan erikseen etäneuvonta, jossa voidaan paneutua koiran tilanteeseen tarkemmin.
Joskus asiakas on saattanut mainita ohimennen jostakin häntä mietityttävästä käytöksestä, ja jo sen ääneen sanominen on saanut minut pohtimaan, voisiko taustalla olla kipua tai muuta epämukavuutta. Parhaassa tapauksessa asian ääneen sanominen auttaa oikeanlaisen avun löytämisessä.
Miten kipu tai epämukavuus voi näkyä nosework-treeneissä?
Esimerkiksi:
Lisääntyneenä turhautumisena
Haluttomuutena hypätä, kiivetä tai kurottaa
Vaikeutena ratkaista tehtäviä, jotka aiemmin sujuivat
Keskittymisvaikeuksina
Ylenpalttisena kiihtymisenä
Passivoitumisena tai haluttomuutena työskennellä
On kuitenkin hyvä muistaa ettei aina näissä tilanteissa ole kyse kivusta. Myös esimerkiksi hetkellinen tai pitkäaikainen kuormitus, oppimishistoria ja treeniympäristön muutos voivat näkyä etsintätyöskentelyssä monin tavoin.
Jos koiran käyttäytymisessä huomataan treenin aikana jotain poikkeavaa, tilanteessa edetään aina koira edellä. Tehtävää voidaan helpottaa tai treeni keskeyttää, mutta aina on syytä pysähtyä pohtimaan, mitkä tekijät voisivat selittää koiran käyttäytymistä.
Tärkeintä on tarkastella koiran käyttäytymistä suhteessa kyseisen koiran omaan normaaliin toimintaan. Tässä pitkäaikaiset asiakassuhteet ovat erityisen arvokkaita: kun koiran työskentelyä on saanut seurata vuosien ajan, muutoksia voi olla helpompi huomata.
Mun vinkki onkin tämä: kerro avoimesti koirasi kuulumiset kouluttajalle, harrastatpa mitä lajia tahansa.
Kouluttaja ei voi tehdä diagnooseja, mutta hän voi huomioida koiran hyvinvoinnin, tunnistaa mahdollisia muutoksia käyttäytymisessä ja tarvittaessa ohjata koiran tilanteen selvittämiseksi sopivan ammattilaisen puoleen.
Ollaan meidän koirien ja niiden hyvinvoinnin puolella - yhdessä!
